Narsismista 2

Narsismi kehittyy ihmisen kolmen ensimmäisen vuoden aikana rakkauden puutteesta. Jos lapsi ei saa yhdenkään aikuisen pyyteetöntä rakkautta noina ensimmäisinä vuosina, niin hänelle on riski kehittyä narsistinen luonnehäiriö. Yhtä suuri riski narsismiin on, jos lapsen elämästä puuttuvat kaikki rajat ja rajoitukset. Vaikeita luonnehäiriöitä on muutama prosentti ja kun laskee lievätkin mukaan, niin noin kymmenkunnalla prosentilla ihmisistä on narsistinen luonnehäiriö.
Narsistilta puuttuu sairaudentunto, hän ei itse tunne olevansa sairas eikä tunne tarvitsevansa hoitoa. Vain oma muuttumisen halu saattaa tehdä narsistista hoitokelpoisen ja silloinkin tarvitaan vuosien terapiaa eikä muuttuminen useimmiten senkään avulla onnistu.
Jos oma ja toisten käsitys ihmisestä ovat yhteneväiset, niin itsetuntemus on hyvä. Joskus nämä kaksi voivat olla hyvinkin kaukana toisistaan ja silloin ihmistuntemus on huono.

Narsisti on epätavallisen itsekeskeinen. Hän on hyvin huomiohakuinen, tavattoman kiinnostunut toisista ja kerjäämässä huomiota. Narsisti on epävakaa raha-asioissa ja hänen ihmissuhteensa ovat rempallaan.
Narsistilla on harvoin ystäviä. Ystävyyteen tarvitaan molemminpuolista avautumista, luottamusta ja kunnioitusta. Narsisti imee tarkasti kaiken, mitä sisimmästäsi paljastat ja saa siitä lisää aseita lyömiseksesi.
Usein narsistia ei voi tunnistaa. Ulospäin hän on hyvin myönteinen, vaikuttaa älykkäältä, on ulospäin suuntautunut ja sosiaalisesti tarmokas. Narsistilla on hyvä esiintymiskyky, verbaalisuudellaan hän puhuu ihmiset helposti puolelleen ja saa heidät valtaansa.
Narsistit hakeutuvat paikkoihin, joissa voivat käyttää suurta valtaa. He jumalallistavat itsensä ja kohtelevat muita kuin omaisuutta.
Narsistit ovat kateellisia, kenelläkään ei saisi olla paremmin eikä enempää kuin heillä. He ovat mustasukkaisia ja omitushaluisia. He asettuvat röyhkeästi muiden yläpuolelle. Narsistin päämääränä on pelon aiheuttaminen muille, He kilpailevat uhaksi kokemiensa ihmisten kanssa.
Narsisteilla on tyydyttämätön kiitoksen ja tunnustuksen saamisen tarve. He torjuvat omaan itseensä kohdistuvan kritiikin. Narsistille tyypillistä on jatkuva kinastelu joidenkuiden kanssa, esimerkiksi työkaverin tai kaupan kassan kanssa.

Jokainen ihminen on erilainen, jokainen ihmissuhde myös.
Jokaisella meistä on monta minää. On kotiminä, työpaikkaminä, ystäväminä ja niin edelleen. Erilaisissa ympäristöissä on valmis jakamaan itsestään erilaisia asioita. Työkavereiden kanssa ihmissuhde on monesti vieraampi kuin ystävien tai perheen kanssa. Ihminen jakaa monet asiat sen ihmisen kanssa, jonka luulee kunkin niistä parhaiten ymmärtävän ja hyväksyvän.

Narsisti tajuaa heti, kuka voisi olla hänen uhrinsa. Hänellä on hyvä ihmistutka, jolla hän huomaa uhrikelpoiset ihmiset alle minuutissa ja määrittelee heidät heti imartelemalla ja kehumalla.
Kaksi narsistia ei tule toimeen keskenään ja he ovatkin napit vastakkain heti tavatessaan ja molemmat ovat aina valmiita välttelemään toisiaan.

Narsisti luikertelee uhrinsa ihon alle ja kiertyy vähitellen joka solun ympärille. Usein uhri yrittää muuttaa itseään, vaikkei uskokaan olevansa väärässä. Vähitellen uhri alkaa epäillä itseään. …jos sittenkin vika on minussa. Kaikki korjausyritykset vesittyvät, koska narsistille ei mikään kelpaa. Jokainen uhrissa toteutunut muutos jää huomioitta ja jokaisen toteuduttua tilalle tulee vähintään yksi uusi vaatimus.

Tiedot narsismista kertovan luennon muistiinpanoistani.

Narsismista

Narsismi käsitteenä on tunnettu noin sata vuotta ja yleisesti siitä on puhuttu vasta kymmenkunta vuotta. Psykopaatti nimitystä on käytetty parisataa vuotta, meillä lähinnä oikeudessa.
Jokainen meistä tarvitsee jonkin verran narsismia, että selviää elämästä. Mutta jossakin raja ylittyy ja narsismi alkaa haitata elämää ja ihmissuhteita.
Narsisti valitsee uhrikseen vahvoja, kilttejä ihmisiä, mutta heidän tunne-elämässään on narsistin mentävä aukko. Heikoissa ihmisissä ei ole vastusta, he eivät kiinnosta. Narsisti tarvitsee ympärilleen ihailevan ja hyväksyvän hovin - mieluusti korkeampiarvoisia kuin mitä he itse ovat.
Narsisti iskee uhriaan henkisesti tai fyysisesti lähes poikkeuksetta kahden kesken, sillä silloin hän pystyy pitämään pöytänsä puhtaana. Taitavana manipuloijana ja ulospäin hyvin käyttäytyvänä hän puhuu helposti uhrin lähimmätkin ihmiset uskomaan enemmän itseään kuin uhria.

Ovidius kirjoitti Narcissos runonsa jo parituhatta vuotta sitten.

Ovidius: Muodonmuutoksia
Täytettyään kuusitoista vuotta Narkissos lähti vaeltamaan metsään, jossa nymfi Ekho huomasi hänet. Ekho rakastui Narkissoksen ulkonäköön ja alkoi seurata häntä. Mitä kauemmin hän seurasi Narkissosta, sitä enemmän hän tätä himoitsi, mutta hän ei voinut kuin odottaa, koska Hera oli aiemmin rangaistuksena tämän suulaudesta estänyt tätä puhumasta ensin. Kohta Narkissos pysähtyi ja huusi tovereitaan: "Kuka on täällä?", johon Ekho vastasi: "Täällä!" Hämillään nuorukainen jatkoi: "Tule tänne!", ja Ekho vastasi samoin. Uudelleen ja uudelleen Narkissos huusi, ja äänen pettämänä lopulta pyysi: "Yhtykäämme täällä!", johon Ekho huudahti onnellisena: "Yhtykäämme!" ja ryntäsi rakastettunsa kaulaan. Narkissos pakeni tältä huudahtaen: "Irroita kätesi! Mieluummin kuolo kuin että koskaan hyväilisit minua!" Ekho vastasi: "Hyväilisit minua", ja pakeni syvälle metsään torjumisen masentamana. Ekhon ruumis riutui pois, ja vain hänen äänensä jäi vastaamaan kutsujille kukkuloilta.
Samalla tavoin Narkissos torjui kaikki muutkin, ja lopulta yksi torjutuista pyysi jumalia kieltämään tältä sen, mitä tämä koskaan rakastaisikaan. Jumalatar Nemesis kuuli rukouksen ja toteutti toiveen.
Narkissos saapui koskemattomalle ja peilityynelle vuoristolähteelle Thespiaihin, ja kumartuessaan juomaan siitä hän huomasi oman kuvajaisensa. Hän rakastui tähän välittömästi ja ihaili kuvajaisensa jokaista piirrettä suudellen sen huulia. Väsymys ja nälkä eivät saaneet häntä poistumaan kuvansa äärestä, ja niin hän kuihtui lähteen äärellä, kunnes lopulta kuoli pois. Najadit ja dryadit voihkivat suruaan kuoleman johdosta, ja Ekho kaiutti heidän huokauksiaan aina uudelleen ja uudelleen. Narkissoksen kuihtunut ruumis muuttui narsissiksi, Narkissoksen mukaan nimetyksi keltavalkoiseksi kukaksi.

Narsistinen ihminen on aina hyvin turhautunut. ”Lempesi kohde on vain oman heijastuksesi varjo.” Narsisti elää kuin peilisalissa: se mitä näkyy on tärkeämpää kuin se mitä itse on. Narsisti on täysin riippuvainen muista ja muiden näkemyksistä itsestään. Hän on pelkkä tyhjä kuori, hänessä ei ole mitään omaa ja siksi hän etsii muista ihmisistä sisältöä itseensä. Hänen peilikuvassaan heijastuvat muiden ihmisten ominaisuudet. Narsisti ei ole koskaan tyytyväinen sillä hän ei koskaan löydä sitä mitä etsii. Etsii, etsii, mutta ei voi hyväksyä löytämäänsä, aina pitää saada jotakin uutta, jotakin parempaa tilalle tai lisäksi.
”Voi jos ruumistaan ulos ihminen astua voisi.”