Ensimmäinen isänpäivä ja muita perhejuhlia

Ensimmäisenä isänpäivänä esikoinen oli kolmiviikkoinen. Tein kortin, jossa pieni ”pyllypystynen” toivotti hyvää päivää. Eksä halusi aina olla ykkönen ja keskipiste. Olin tyytyväinen, että isänpäivä osui ennen äitienpäivää.

Olin laittanut parempaa ruokaa, jota söin yksin sekä päivällä, että illalla, koska tuoreesta isästä ei koko päivänä ollut syöjäksi. Olin leiponut ja koristellut kakun, jota sunnuntaina söin yksin, kun vauvallekaan sitä ei vielä voinut syöttää.

Tuore isä oli viettänyt ensimmäistä isäinpäiväänsä oluiden ja viinien seurassa perjantai-illasta töiden jälkeen myöhäiseen lauantai-iltaan. Sammui välillä ja oli sen aikaa juomatta. Perjantaina yritti raiskata minut, kun kieltäydyin rakastelusta. Synnytys oli niin lähellä, ettei se senkään vuoksi ollut vielä suositeltavaa ja humalaisuus inhotti silloin, kuten lukuisat kerrat muulloinkin. Sunnuntai kului sohvalla maaten pahassa krapulassa, huonon olon kanssa ja siitä johtuen mieli täynnä kiukkua.

Kävin vauvan kanssa ensimmäisiä kertoja ulkona. Oli onneksi sen verran lämmintä, että sain tehtyä jo ihan kunnon lenkkejä. Tai siis olisi ollut vasta ulkoiluun totuttamisaika, mutta ahdisti olla kotona ja kun kuitenkin pakkasta oli vain muutama aste, eikä tuullut, niin vaunuissa oli alimpana lampaan talja ja peittelin vaunut villapeitteellä, joten siellä sisällä pysyi hyvin plussan puolella. Aika viritys, mutta metsäpoluille ei ollut pitkä matka eikä siellä ollut niin väliä, miltä näytti. Seinät olivat kaatua niskaan, en pystynyt olemaan kotona. Piti kuitenkin yrittää pysyä rauhallisena ja tuottaa vauvalle stressitöntä maitoa. Tuntui, etten siinä kovin hyvin onnistunut, mutta vauva oli kuitenkin enimmäkseen tyytyväinen ja nauravainen.

Olin odottanut onnellista ensimmäistä isänpäivää, iloa uudesta perheenjäsenestä, iloa isyydestä ja vanhemmuudesta, mutta mieleen jäi vain ahdistus ja pelko. Olin odottanut vietettävää viikonloppua, jossa tunnemme kuuluvamme tiiviisti yhteen. Alkuvuosien isäinpäivät olivat kaikki samanlaisia, samoin äitienpäivät, joulut ja muut juhlapyhät, syntymäpäivä. Sain lahjoja, ”kun kuuluu asiaan ostaa syntymäpäiväksi”… ”ihan turhaahan tämä on, mutta tämmöinen nyt on muualla tapana”… ”minunhan ei kuulu sinulle ostaa äitienpäiväksi mitään, mutta eihän tuosta pikkurääpäleestäkään ole kauppaan menijäksi”… Yritin olla kiitollinen, vaikka lähes joka lahjan vastaanottamisesta jäi huono omatunto. Moneen kertaan sanoin, etten halua mitään. Tietenkin haluat, tietenkin ostan… huoohh.

Muutama pullo viiniä ja oluita. Jos yritin saada siitä keskustelua aikaan, olin niuho hysteerinen ämmä, joka yritti terrorisoida aviomiestään. Raskas työ vaatii raskaat huvit – ei jaksa ajatella eikä tuottaa tekstiä, ellei vähän rentoudu viikonloppuna.